Haukionkalahaukionkalahaukionkalahaukion HILJAA

Ärsyttää ku edel ajava auto pysähtyy poikittain keskel tietä ja sen jälkee päästää tien yli kaikki klenkkaavat jalankulkijat joil on unohtunu keilahallin kengät jalkaa. Ärsyttää ku kaikki jännittävät keskustelut osuu samal illal ja kaikki ohjelma samal viikonlopul. Ärsyttää ku ei saa unta ja toine nukahtaa. Ärsyttävää ku ajatukset on selkeit mut ku niit yrittää selittää ni suust tulee vaa 'noku siis ääääää' tai toisinaa kans 'ölöölölölölö'. Ärsyttää ku ajatukset ei oikeesti kallistu mihinkään suuntaan. Ärsyttää ku lukujärjestys näyttää keskisormee ja viikonloppuun on viel monta tuntii, ihan liian monta ruotsin matikan englannin ja äidinkielen tuntii. Ärsyttää mite hyvält sun nimi näyttää mun puhelimes 1 uusi viesti -tekstin alla. Ärsyttää ku kuvausinto kirjotusinto piirtämisinto maalaamisinto ja kaikki muutki turhat ja tyhmät innot iskee keskel yötä. Ärsyttää ku hetken pääst heräämisen jälkee muistaa kaiken mikä ärsyttää. Ärsyttää ku kamera on huollossa. Ärsyttää ku joku 'tekee tepposet', kuka vitun teppo. Ärsyttää ku on niin paljon sanottavaa ettei jaksa ees alottaa, ja tyytyy olemaa hiljaa tyhmänä. Ärsyttää ku mikää biisi ei sovi fiiliksee. 
Ärsyttää 'kui sul on huono päivä tänää' ei mulla oo huono päivä !!

Eimuuta.  

Kaikkii ärsyttää aina ku joku sanoo jotai

Oon onnistunu pitää itteni kiireisenä tekemällä pitkälti ei-mitään, leikkiny prinsessaa suklaasuihkulähteen ja koristeltujen muffinsien kera, nauranu ku isosisko ei lukenu sinisen tekstiilivärin käyttöohjetta ennenku oli jo myöhästä, ja menny peiton alle koska muu maailma ei yllä mun huoneen kauimpaan nurkkaan. Oon heränny just sillä tavalla ku halusin, halunnu vältää sitä mitä eniten halusin, kaivannu vaihteluu ja saanu sitä, sekottanu omat ajatukseni jonku toisen ajatuksiin, kieltäytyny ajattelemasta, leikkiny et oon täs elämässä yksin, ollu kaikkea muuta ku yksin ja odottanu fiilistä. 

Fiilistä, mitä tahansa niistä. Onnee, katkeruut, kateut, kaipuut, yllättymist. Tunnet siit et ihmiset, laulut ja seinät sun ympärillä hymyilee sulle, tai tunnet siit et ne samat seinät kaatuu niskaan eikä ne laulut kertonukaa siit mist luulit.

Oon yrittäny kirjottaa kouluu varten laulun sanoja, ja mulle neuvottiin et parhaite sanotukset lähtee omist fiiliksistä. Paperille ilmesty pari hymyilevää naamaa, sydän, väritettyi neliöitä ja pari lausetta biiseistä, jotka joku on keksiny ennen mua. Siinä näätte, ei mulla oo fiilistä.

Kameravirhe havaittu. Kamera sammutetaan automaattisesti. Käynnistä kamera uudelleen. Suututtaa.

 

Nauran liian kovaa ja käytän liikaa sanaa 'ihana', mut onks se väärin?

Aamulla ku heräsin kahdenteentoist herätyksee, huomasin et ekaa kertaa tänätalvena en joudu menee pimees kouluun. Mun paita oli kesäsen värinen ja se tuntu pitkäst aikaa oikeelta. Istuttiin Rikun kans iltapäiväl koulun pihassa ja aurinko paisto, pitkäst aikaa ei tullu kylmä ilman takkia, ja kaipasin aurinkolasei. Miika soitti puhelimest reggaeta ja Anna Puuta, ja hetken aikaa onnistuin uskottelee itelleni et on jo kesä. Kesän suunnitelmat, Provinssi, Summer up, piknik tykäriin ja yölline retki lehmikselle valtas mun mielen ja meijän puheen. Mun kevät on jo alkanu, sano säätiedotus siihen mitä tahansa. Laitoin silmät kii ja ajattelin sitä tunnetta ku viiminen koe on ohi. Sitä ku voi lähtee ilman takkii kouluun, sitä ku oikeesti nautin pyöräilemisestä, ja sitä ku mikää ei tunnu nii hyvält ku uudet aurinkolasit. Mun silmät oli edellee kiinni ja aurinko lämmitti mun kasvoi, ku koulun kello soi pudottaen mut jostain tosi korkeelta keskelle tylyintä arkea. Kevät mun pään sisällä ei riittäny tuomaa mulle kesää, mut ainaki se vahvisti et kesä on tulossa, tosi hitaasti mut tosi varmasti. 

Opon tehtävissä kysyttii tän hetkisen elämän tärkeitä asioita ja odotuksii lähitulevaisuudelta. Huomasin kaikkien mun vastausten olevan samankaltasii, 'stressitön elämä', 'suunnitelmattomuus', 'eläminen omalla tavalla' ja muita ihanuuksia. Just se kokonaiskuva mun elämässä hallitsee, huoleton meneminen ja tunne siit et kaikki on hyvin. Hyväl tavalla sopivan välinpitämmätönt suhtautumista, sitä mun ajatusmaailma on kaivannu, ja sen oon tainnu vihdoin oppii. Joelin sanoin: sopivan satunnainen meininki.