Nuku nyt viel tunti ja mieti sitä sitte

Itku-parku-raivo-nauru-huuto -kohtauksii ja sanoinkuvailematonta jäistöä. Loma suhahti menojaan jonnekin mistä se ei tuu enää takasi, ja kovaa suhahtiki. Menoa ja meininkiä oli liikaa mut ihan liian vähän. Uusii ja vanhoi kaverei, illanistujaisii aamuun asti, pitkii syvällisii keskustelui, vedet silmis nauramist, aurinkoo verhojen läpi aamulla, ryytyneit aamupäivii ja taas mentiin. Ihmiset ja meininki ja kaikki muuki on ollu vaan rentoo eikä muuta, ihanku kaikilla ois ollu just se sama mielentila ku mulla. Kaikkea sitä mitä mä toivoin mutten osannu odottaa.

Olo on lähes sama ku joka loman lopussa: en osaa kuvitella et koht ei voi enää herää ku haluu ja mennä nukkuu ku haluu, ja tulla ja mennä niinku haluu. Jos joululomal kirjotin olevani oikeestaan ilonen et se on ohi, ja et aika on ollu pysähdyksis ja olo mitä omituisin, niin hiihtoloma oli sille ehdoton vastakohta. Aika on juossu kilpaa mun kanssa ja ikävä kyllä voittanu aina, vaik onneks välil se anto armoo ja just oikeissa kohdissa tuntu et aika seisahtu. Missä tahansa oonki menny, must on tuntunu et oon just siinä mis mun kuuluuki olla sillä hetkellä. Enkä oo varman koskaa saanu nauraa näin paljo viikon sisäl. Opin vihdoinki rakastamaa aamuja. Vihdoinki must tuntuu et kaikki on hyvin, ja jos ei yhtäkkii oo, nii ei se haittaa koska kaikki tulee olee hyvin. En mä tarvii tän enempää. Ainakaa toistaseks.

Torstaina oltii siskokset koolla Turussa Roosan kämpillä, kokkailtiin ja oltiin vaa, me kaikki kolme eikä muita. Tykkäsin. Kyl mul ehkä kuitenki on paremmat siskot ku kellään muulla.  

Huomenna kouluun ja muutaman tunnin päästä tanssiesitys jota en vaan osaa, pitää ehkä vaan toivoo parasta ja luottaa adrenaliinii. Jännityksen edel menee kuitenki ajatus siit et ihana päästä taas lavalle, ees hetkeks. 

On ihana tunne, ku menee nukkumaa ja tietää olevansa just siellä mist haluu aamul herätä.

And my own private sun is gonna shine

Vitut minä mikään viisas olen, tahdon elää vain kuin ihminen.

Lumilinko pöllytti puuterilunta ja pienenpienet hiutaleet kimmelsi lennellessää auton ikkunoitten ohi. Aurinko paisto puide välist ja talvine maisema oli kauniimpi ku koskaa ennen, tai ehkä tulevaisuudessakaan. Ymmärsin nyt et maalaistalo siel tääl kaunistaa oikeesti masemaa. Väsytti mut en halunnu sulkee silmii. Suuntan oli koti aivan hullun mökkireissun jälkeen, ja koton kääntymisen jälkee suuntana oli Helsinki, toivoin et siitäki reissust tulis hullu. Olo oli vähän heikko ja maha halus mäkkiruokaa, mut aijoin silti juhlii, tarviin noit viikonloppui.

Emmä välitä mistään just nyt. Se iski viime viikonloppuna ku istuttiin Sassin ahtaassa autossa tavaraan haudattuna, ja musiikki oli niin koval etten kuullu kaikkii mun ajatuksia. Aurinko oli just laskemas teijon metiköitten taakse, ja tajusin et mul on hyvä olo, ja niin sen kuuluuki olla. Kaikki on lähes tai ei läheskään täydellist, ja just niin sen kuuluuki olla.

Tosiaan viimeviikonloppu meni kuviolla Teijo - Helsinki, ja loppujenlopuks kaikki oli pelkästään mahtavaa. Viikko vierähti jäisesti ilman yhtään ajatusta. Elämäni eka työhaastattelu meni ihan hyvin, ja tiistai-illalla kotimatka Helsingistä kesti vaan noin 2 tuntia kauemmin kuin piti. Ei se oikeestaa haitannu, sain aikaa innostuu kirjottamisest, ja rakastan sitä yhteishenkee mikä matkustajie välille syntyy tollases tilantees. Tuntemattomat ihmiset juttelee toisillee koko matkan, kerrankin. Ja ku kuski kuullutaa meijän pysähtyvän keskel ei mitään oottamaan vastaantulevaa junaa, kaikki nauraa. Jossain mun lähellä hajos viinipullo ja koko vaunu tuoksu punaviiniltä. Nauratti.
 

Perjantaina äiti oli heittämäs mua Assille ja olin varautunu tylsään jäistöiltaan assin ja pitsan kanssa, radiost soi Petri Nygård ja mä sanoin 'vittu' ja vaihdoin kanavaa, suututti ku se ei sopinu fiiliksee. Äiti sano et eksä tiiä, et jos radiost soi joku hyvä biisi, se tarkottaa et joku asia tulee onnistuu, se lupaa aina hyvää. Sanoin et ei mul illaks tekemistä tuu vaik Nygård mite laulaa maljan nostamisest. - olin väärässä. Pidettii alle 10 hengen pidot ja oli naurettavan hauskaa, paras mahdolline loman alotus. Pari kamuu, Suurlähettiläät, Eppu Normaali, Pave Maijanen ja Staying alive: ilta ei voi ku onnistuu. 

Lauantai suju yllättävän samalla kaavalla, istuttiin Assin kans koneella ja haukuttiin kaikkea mitä mieleen tuli. Sen sijaan et oltais istuttu siinä syömäs kanasalaattia koko ilta, kävi niin et JP soitti ja sen puhelun seurauksena oli taas illaks menoo ja meininkii, pokemonkorttei ja radiopuhelimii unohtamatta. Sunnuntai-ilta suju samaan malliin ja taas mentiin ja kovaa ennenku huomasinkaa. 

Just tätä mä haluun oottaa koko lomalta. Just tätä, ku mä tiiän, etten tiiä mistää mitää, mutten ees haluu tietää koska jos tietäisin ni en välttämät enää tietäis kaiken olevan just tarpeeks hyvin, ei mitää ekstraa eikä mitää jää puuttuu. Häh? Eli just tätä tunnetta, et mun ei yhtäkkiä tarvii välittää yhtään mistään, ja mä voin vaan mennä. Eiks lomat  just tätä varten oo?

 

Ps. Se tunne ku teet asiat niinku tää olis viiminen kerta, vaik tiiät ettei tää tosiaa jää viimiseks

Siel ois minä ja omenatarhuri Jussi

Puutikkui ja pinkkei ja vaaleenpunasii sulkii oli kaikkial, ja ihmiset vaa nauro. Me oltiin pelkkää iloo, vaikka kaikil oli omat huolensa ja omat syynsä kirota koko maailmaa. Istuin lattial ja nauroin, ja sanoin Jeminalle et 'tää oli se syy miks tänään kannatti herätä.' Kuvisluokas sato pinkkii untuvaa, joku meinas liimata silmänsä kiinni ja opettaja väitti et siivottavaa oli paljon. Sen lisäks mun puhelin sai höyhenkoristelut. Ehkä oudoimmat, mut parhaat kaks tuntia vähään aikaan!

Kuuntelin Anna Puun Kaunist päivää ja aloin miettimää, et miks mul on aina jääny siit biisistä mieleen :

Minä käännyin, olit poissa. 

Vain varjosi tavoitin, 

se minut kätteli koruttomasti, neuvoi että nousisin. 

Minä käännyin olit poissa, 

vain varjoos hipaisin. 

Se minut saatteli selittämättä, kielsi että seuraisin.

Miks en oo ajatellu simmosii kohii ku esim 'Hän saapuu vaikka yksi lähtikin'., 'On huomen jotain jota aavistin.' tai vaik 'Jalat vahvistuvat, jalat kantavat. Vaikka illat tuhlaa aamut antavat, ja minä nousen, vaikka putoan.' ? Miks mä kuuntelen Kymppilinjan Istun, odotan, toivon ja lause joka jää mieleen ja jonka kirjotan vihon alareunaa on 'Hengitys on tyhjää, sydän tuntuu betonilta, kun kaipaa yhtä ja tunti tuntuu sekunilta.', enkä muista, et kertosäkees lauletaa: 'Odota hetki, odota vielä, onni on siellä, minne et vielä pysty näkemään.' ? Miks en oo tajunnu et ku Black Eyed Peas ilmottaa ettei sun yli pääse, ne myös kertoo et mä aijon juhliijuhliijuhlii ja juhlii. Miks me ajatellaan liian usein liian mustavalkosest? 

En tiiä satoks pinkkii höytyvää vahingossa mun ajatusmaailmaan, mut ei mua haittaa jos mun mieli oliski hetken aikaa vuorattu vaaleenpunasil höyhenil. En aijo enää kuunnella sitä, et yhtäkkii oot poissa. Aion kuunnella ku mulle kerrotaa et 'Päivä, se on kaunis. Tänään.', koska se oikeesti on. Tänään. 

- Haluun uskoo et myös huomenna. 

  

Childhood memories

Mä ja serkkupoika Jere :)

Siskot <3 Juulia, Roosa ja minä. 

Kuusamonreissult otettu kuva, siskoi, serkkui ja setä!

1. Missä ja koska synnyit?

Salossa 25.3.1995.

2. Onko sinulla sisaruksia? 
On kaks isosiskoa, Juulia ja Roosa

3. Olitko päivähoidossa vai kotihoidossa?

Päivähoidossa Mesikämmenen päiväkodis

 

4. Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Haha oli meil joskus kaks kilpikonnaa, Klaara ja Vihtori ! :D

5. Muistatko aikaa, kun ei vielä ollut lapsilla turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä tai tapeltiin sisarusten kanssa siitä, kuka saa istua edessä? 
Sillonku olin pieni nii piti varmaanki olla turvaistuin, mut se ei koskenut meitä :D Ollaan aina keikuttu takapenkillä miten sattuu. 

6. Oliko sinulla mielilelua? 
Eipä kai, mul oli vaa kauhee kasa pehmoleluja. Leikittii aina barbeilla ja ainaki joskus leikkikeittiö oli iha ykköne. 

7. Muistatko mitä sinusta piti tulla isona?Siskot päätti et he perustaa kaupan ja musta tulee sen siivooja, joten se oli suunnitelmana aika pitkään! :D Mutta siis kai mä halusin joku laulaja tai joku 'Kuuluisa Nainen' olla.

8. Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin ainaki ihan pienenä vissii aika hiljane ja ujo? Kiltti mä oon ollu, siskot ja serkut on kouluttanu hyvin !

9. Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Ku asuttiin viel karjaskylässä ni oltiin Juulian ja Roosan kans aina ulkona siellä sun täällä naapureitten tai serkkujen kans, ja no, sama meininki jatku viel uudessaki kodissa. 

10. Nukuitko valot päällä?En ainakaa muista et olis ollu valot päällä.

11. Lempi lastenohjelmasi? 
Apua näit oli varmaan monta.. Muistan ainaki et Nooan Arkkii katottiin, ja mamman luon katottii nauhalta Babarii ja Timonii ja Bumbaa, ne on varmaan parhaat !

12. Muistatko ensimäistä koulupäivääsi?
Muistan hämärästi, iskä toi mut ja Jullen kouluun ja Julle sit saatto mut oikeesee paikkaa ja niin, en muista et ois erityisemmin pelottanu tai jännittäny.

13. Keräilitkö jotain?
Een, kyl mä aina päätin alkaa keräilemää jotaki mut se aina jäi. :D

14. Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Kuvis oli varmaan kivoin !

15. Olitko koulukiusattu tai -kiusaaja?
En oo ollu kumpaakaa, ja jos joku meinas kiusata ni serkkupoika, Jere oli aina puolustamas ni ei mua uskallettu kiusata!

16. Mitä harrastit?
Koripalloo ihan pienest asti, jossai vaihees ala-asteel kans kävin pianotunneil ja kässäkerhos pari vuotta mut koris oli ainoo ku sit jatku vanhempanaki viel. 

17. Ystäväsi?
Päiväkodis olin ihan pienenä sanonu et 'Päikkärissä Liinu on mun paras kaveri, kotona Julle on mun ainoo kaveri' siskojen ja serkkujen kans oon varmaan ollu suurimman osan ajasta, mut tosiaa päiväkodissa paras kaveri oli Liinu, ja ala-asteella sit Annaliina oli parhaista parhain! Myöhemmin ala-astee aikan sit tuli paljo muitaki, kuten Saara. 

18. Mieluisin muistosi jostain ensiluokkien tapahtumasta?
1-2 -luokillaj järjestettiin pari näytelmää, ja muistan olleeni huippuylpee ku sain laulaa soololaulun Nooan arkki -näytelmässä! 5 -luokalla sit esitettiin kevätjuhlassa tanssi ja sen tekemine oli tosi kivaa myös. 

19. Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Olihan se mukava ja tykkäs meistä tosi kovin, mut ei sillon tykätty siitä ku se oli jotenki kauheen vanhanaikanen, eikä oikeen tajunnu meitä :D Mut kyl Kaisa-Leena loppjenlopuks oli ihan kiva.

20. Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?

Ei meil koskaan oo mitään tiukkoja sääntöjä ollu, usein saatii mennä vähä vapaammi ku muut naapuruston lapset mut hyvin pärjättiin. 

21. Miten perheesi lomaili? 

Ei oikee lähetty koskaa mihinkää kauemmas, lähinnä Kuusamoon serkkujen luo tai Helsinkiin tai särkänniemeen tai johonkin. Kesälomat meni rattosasti kotona ja oltii rannal, Järvensyrjässä tosi paljon. 

22. Lempiruokaasi natiaisena oli?
Varmaanki iskän tekemä makaronilaatikko! Edelleen kyl kuuluu lemppareihin ;)

23. Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa? 
Eiei

24. Mitä asioita pelkäsit? 
Öö ainaki siinä 6-8 -vuotiaana pelkäsin jos pimeessä kaapinovi oli auki, enkä koskaa uskaltanu astuu sängyn vieree tai kattoo sängyn alle. 

Ps. lapsuusajan lempparibiisi!