Emmäkää jaksais

Tänää mua mikää muu ärsyttäny niin paljon ku se, et joku ihminen kitisee hulluna siitä ku ei jaksa tehä jotai juttua, vaik muittenki pitää se tehä ja muutki on samas tilantees. Emmäkää jaksais tehä juurikaa mitään, mut pakko se on raataa. Emmäkää kouluu jaksais raahautuu enkä suorittaa kaikkee pakollist ja sataa ylimääräst hommaa mitä mun pitää tehä, mut ei se sil valittamisel parane. Iteki tosin syyllistyn toisinaa tohon, mut tänää tajusin kui ärsyttävää se on. Ehkä oon nykyää vaa liia väsyny valittaa ja kyllästyny kitisemään ku siit ei oo apuu. Emmäkää jaksais olla ilonen tai yrittää tehä itteeni iloseks kokoajan. Emmäkää jaksais, mut pakko se on raataa.

Mun tekis mieli ottaa kuvia mut en tiiä mitä kuvaisin. Mul on ihan jatkuvasti kylmä eikä auta vaik mite laitan vaatteit päälle, kamalaa hyi. Mun joulustressi on jo alkanu mut se ei tosiaankaa tarkota et säheltäisin hulluna lahjojen parissa, ehei. Se tarkottaa et ahdistun koko ajatuksest ja päätän olla autuaasti tekemättä mitään, mietitää simmosia sit myöhemmin. Pitäiskö huolestuu ku löysin kuitin mun lompakost, Hesburger Tikkula, Pori, eikä mulloo hajuukaa millo oisin ollu poris?

Tarviin LOMAA. Äiti tuli äske päikkäreilt ja sano et 'ei voi sanoo et piristi'. SIllane olo mul on nyt vähän kaikest mitä teen, ei voi sanoo et piristäis. Tyl sää. Miten joku voi olla näin VÄSYNYT.

Varo se on syövyttävää

Kemian opettaja (Erkkylä my love) sano tunnil, ku tehtiin jotain koetta, et 'varo se on syövyttävää', ja virnisti. Se oli huvittavaa, ja jostain syyst nauroin sil aika kaua itekseni. Mut mitäs helkkarin hauskaa siin on, miettii nyt sitä ku asiat rupee syöpyyn. Kaikki vaa katoo tai sulaa tai jotain, eikä sitä voi pysäyttää, ja yhtäkkii ei oo mitään, ja se kaikki johtuu vaan jostain yhest tyhmäst asiasta. Sit kelasin et hassuu mite helppo sitä oli verrata iha tosielämään, joku seikka saa kaiken vaa pikkuhiljaa syöpyy ja katoo, koska opettaja ei oo ollu sanomas et 'varo, se on syövyttävää'. Ainoo ero oli et siin kokeessa syöpyvä asia oli jotain naruu ja se syövyttävä asia oli rikkihappoo. Elämäki vois olla just noin selkeetä, 'älä läträä rikkihapolla ja kaikki on hyvin'. Mut eeeei väkisi.

Samal antosalla tunnilla sain kemian testistä kunnioitettavan 5-, ja pesin pohjaan palanutta munakasta haihdutusmaljan pohjalta raapimalla sitä pitkillä kynsillä. Nami. Vast sitku olin oksentamispistees ni sain ilokseni huomata et haihdutusmalja lipes kädestä, ja nauruu pidätelle sain keskeyttää opetuksen toteemalla et 'opettaja meijän haihdutusmalja tais haljeta'. Kynnenaluset oli siis munakkaassa täysin turhaan. Perhana.

Tänää sato pienenpienii lumihiutaleit vaakatasoon nii paljon et koko ilma täytty niistä. En haluu olla ulkon yhtää sen enempää ku on pakko. yÄk.

Toivottavast huomen ois parempi päivä, alkaen biologian testillä. Tänää oli kauhee päivä, olin iha vihanen kaikille kokoaja. Mitä vaa multa kysyttii ni yleisin vastaus oli tyylii puolhuutoo 'kettuuks mä tiiä!'. Ärsytin itteeniki niiiiin paljon. Mul on liikaa suunniteltavii ja harjoteltavii juttui liian lyhyes ajas. Varsinki ku harjoteltaval tarkotetaan esityst mikä pitäis reenata näytöskuntoo. Miks lupaudun aina kaikkii projekteihi mukaa? En voi sil mitää.

Oon lähes jatkuvast onnelline, mut päivät on ahdistavan pitkii. Tarviin lomaa ja kivaa tekemistä, jotai tavallisest poikkeevaa. Ja kipeesti. Kiitos.

Ehkä mä vaan meen nukkumaa et jaksan aamul nousta tekee läksyi. Huoh. Hyvää yötä sopulit ja muut.

Btw, ihanan fiiliksee sopivaa kuunneltavaa:

Ps. mua ahdistaa kirjottaa taas ku en laita kuvia =( kuvia kyl räpsin kokoajan mut syy miksei ne oo koneella, on mun koneen näyttö joka tekee kaikesta ihanan pimeetä, oranssia ja sumeeta =) sounds good, right? mut hetiku oon jollai muul koneel ni LUPAAN heitellä kuvii iha vaa oman mielenterveyteni vuoks, vaikkei ketää muut kiinnostais onks niit vai ei ;D

Mut entä jos tänää jaksaisin

Mul oli kamala aamu, mut mul on hyvä tää päivä ja maailman paras eilinen. Must tuntuu et tänää mä jaksan tehä kaikki asiat mitä normaalisti mietin vaa tekeväni, mut en vaan jaksa tai saa aikaseks. Tänää mä alotan uudestaan kirjottaa blogii joka oli syysunilla, tänää mä laitan mun seinälle kuvat mitkä on sitä oottanu jotain kuukauden tossa pöydällä, tänää mä teen läksyt, tänää mä alotan siivoomaan mun konetta. Tänää mä jaksan, tänää must on siihen.
- Paskempi homma on, et huomenna must ei enää oo siihen, ja kaikki jää kesken. That's me.

Eile oli Avenged Sevenfoldin keikka, enkä tienny et yhen päivän aikana voi kokee nii monta fyysistä ja henkistä tunnetta. Niin kova kylmyys ettei tunne jalkoja, nii kova kuumuus ettei muistanu et voi olla niin hiki. Järjetön ahdistus ja peljo siitä ku ihmiset rynnii sun päälle ja puristut niitten keskellä, ja yhtäkkiä et ees muista sitä ihmismassaa sun ympärillä. Yhen biisin aikana huudat ja hypit tasajalkaa, ku kohta jo itket ku puhutaa bändin kuolleest rumpalista. Huhhuh. Tosiaan, keikka oli maailman täydellisin. Maailman järjettömin vitutus vaan tuli, ku huomasin et kamera jäi autoon. No sainhan mä ruhtinaallisen YHEN onnistuneen kuvan kännykällä, ja muutama huippuhetki tallentu videolle, mut eipä paljo jääny käteen. Mut ei kaikkee tarvii saada nauhalle tai kameran muistin, joskus oma muisti riittää. Tosiaan, eiline ilta oli ehkä mun elämän kolmanneks paras, vaikken ookkaa viel keksiny niit kahta parempaa. Tarviiks mun?
"Varmaan mun elämän kohokohta ku soitettii Seize The Dayn soolo" -Konsta

Tänää tanssittii liikkatunnil ja nauroin eetun kans koko tunnin putkeen ja meinasin pissata housuu. Oltii Saaran ja Ainon kans jotain pari tuntii mäkis enkä ees huomannu et kulu nii paljo aikaa. Sit Saara tuli meille, 'EI HITSI meijän juttuja, siis hieman me ollaan taas tyhmiiiiii' ;););)

Nyt aijon mennä tekee sen kaiken mihin musta on ainäki tänään. Ennenku on jo huomine enkä enää saa aikaseks. Fail.

Ps, 'Hopefully all of you will get to meet him in the afterlife. Now, if everybody could put their lighters up for that crazy motherfucker.'