En tienny pitäiskö itkee vai nauraa, joten nyt teen molempia vuorotellen

Joululoma on ollu vuorotellen kiireist ja liian väsynyttä ja pysähtynyttä, joten must ei oo kuulunu oikeen suuntaan eikä toiseen. Olo on ollu ihan mahtava ja ihan kamala. Hulluu miten paljon voiki mahtuu parin viikon lomaan. 

Ekaa kertaa varmaan ikinä must tuntuu hyvält et koulu alkaa. Ehkä se johtuu siitä et saa ainaki jotain tekemistä, jotain jota on ainakin pakko jaksaa. Jotain ajateltavaa, jotain mihin saa kulutettua puolet päivästään. Outoa, mut nyt tajuun et loppujenlopuks se on mulle paikka mis voin rauhottua, mut mist löytyy myös parhaat ihmiset, lähes kaikki mitä tarviin. Ehkä en oo ennen vaa myöntäny olevani ilonen koulun alkamisest.

Pari päivää ennen jouluu taisin löytää mun joulumieleni ja halusin olla vaan kiva kaikille ja hymyillä. Ku 24. päivä koitti, olin vähän jotenki pysähtyny, mut ehkä siit sillon on kyse. Pysähtymisest ja rauhottumisest. Jouluaattona kenkätelinees oli suklaarasia, ikkunas vesipisaroi ja joulupukki käveli tien yli. Ja vaik meijän joulupöydäs oli hesen kastiket, tiesin et meil oli paras joulu aikoihi. Meijän talossa on yleensä kunnioitettu jouluna perinnettä, että lähes koko päivän keksitään tappelun aiheita ja riidellään maailman turhimmista asioista, huudetaan ja turhaudutaan. Oltiin varmaan kaikki kyllästytty siihen, eikä kukaan oikeestaan tapellu tänävuonna, uutta ja ihanaa. Lahjaks sain kaikkee kivaa, kuten puhelimen, muotoiluraudan, paei nuottikirjaa, yöppärin, hajuveden (Cacharel Scarlett, ihana), pari vaatetta ja pari korua ja sensellasta. 

Uusvuos tuli ja meni ja vauhdilla menikin, ilman et ees tajusin et vuosi oikeesti vaihtu. Oltiin laivalla mun sukulaisten ja Saaran kanssa. Mä ja Saara missattiin Suomen uusvuos, oltiin hytissä kahestaan ku kuultiin et muut käytävällä alko laskee sekunteja. No Ruotsin uuteenvuoteen viel kerittiin tuntii myöhemmin onneks. Juhlittiin pitkälti koko yö ja onnistuin siinä mitä toivoinki: unohdin kaiken ja oli hyvä olla. Kaikki ihmiset vaa tuntu ihanilta eikä mikään ärsyttäny, teki mieli sanoo kaikille hyvää uuttavuotta. Paras uusvuos ikinä.

Koko loma on ollu jotenki sekava, ja lähinnä ajattelen et luojan kiitos se on ohi. Tuntuu tyhjält. Oletan et arki vie sitä tunnet pois. Haluun vaan jotain ajateltavaa, vaikka se sit oliski stressi koulusta. En kestä tätä lattiaan tuijottelua, valvottui öitä ja nukuttui päiviä, pysähtynyttä tunnetta ja naurun ja ilon kans vuorottelevaa jäätymistä.

Joka yö kuulen ku postiauto käy meijän kadulla, ja nään verhojen läpi sen valot. Toivoisin et se olis jotai muuta. Ehkä jotai jonka mukaa voisin lähtee, ja se veis mut hetkeks kauas ja tois takas uutena ihmisenä. 
Toivoisin et se oisit sä. Ei se koskaan oo.

'Kyl joskus pitää saada romahdella.'

I miss those blue eyes, how you kissed me at night. I miss the way we sleep. Like there's no sunrise, like the taste of your smile. I miss the way we breathe.

I miss everything about you. I can't believe that I still want you. After all the things we've been trough, I miss everything about you.