maanantai 20. joulukuuta 2010

Ei mua haitannu olla hetken aikaa ainoot maailmassa


Sä et tiedä mitä ajattelin. Sä et tiedä, et muu maailma katos kun puhuit lukiosta ja kerroit ostamistas joululahjoista. Sä et tiiä et sekunin sadasosassa tein varmaan sata eri huomiota susta, sain mieleen tuhat eri muistoa sun silmistä, tunsin palaavani johonki hetkeen menneisyydessä ja unohdin hetkeks, että mun piti olla harjottelemas tanssia ja stressata huomenna esitettäväst laulusta. Sä et tiedä miten hyvä olo siit pienest hetkestä tuli, mut jos voisin, antaisin sen hetkellisen tunteen sulle koettavaks, niin voisit ymmärtää. Se tunne jatkuvaks, se ois paras joululahja mitä voisin saada. Mut niinhän se usein on, et parhaat asiat elämässä ei oo hankittavissa, ja harvoin ees saatavissa mitenkään. 

Menin päiväunille, ja parin tunnin päästä, ku kello näytti 18:00, herätyskello soi. Haistatin sille vitut ja totesin maailman mun peittoni yläpuolella olevan liian valoisa ja kylmä mulle. Hetken aikaa sain olla vaan. Olin vaan ilman ainuttakaan ajatusta tai pienintäkään tietoa mistään. Olin vaan just niinku oon halunnu: peiton alla, eikä kukaan huomannu mua. 

Joulu on saanu mut ajattelemaa, mikä elämässä on toivomisen arvosta. Kun aloin miettimään sitä enemmän, alko mua inhottaa äitille kirjotettava pinnallinen lista, jossa mä toivoin muutamaa Avenged Sevenfoldin levyä, vaatteita, hajuvettä ja Hits 2010 -nuottikirjaa. Mitäpä vikaa nois toiveissa on, ei kai mitään. Mut jostain syystä ne ei tunnu enää toivomisen arvosilta, vaan haluun paljon vähemmän, mut paljon suurempii asioita, jotka ei oo mitattavissa. Onkohan tää sitä joulumieltä, minkä mä luulin olleen kadoksis? Ehkä tää on just sitä.

Enkä mä ees tykkää joulusta. 

Ps. Oh no, once again
  

While I recall all the words you spoke to me
Can't help but wish that I was there
Back where I'd love to be


We all need that person who can be true to you
But I left her when I found her
And now I wish I'd stayed
’Cause I'm lonely and I'm tired
I'm missing you again oh no
Once again


Can't help but think of the times I've had with you
Pictures and some memories will have to help me through


Some search, never finding a way
Before long, they waste away
I found you, something told me to stay
I gave in, to selfish ways
And how I miss someone to hold
when hope begins to fade...

3 kommenttia:

  1. tosi kiva blogi! voisit vaa kirjotella vähä enemmän (:

    VastaaPoista
  2. anonyymi, oikiitos =) juu oon koittanu nyt taas päästä vähä parempaa tahtii mut nyt on lomalla taas ollu kauheesti kaikkee.. :p
    calmar, juuu onhan mulla ;)

    VastaaPoista