...There's nothing I can do, I'm total eclipse of the heart. Mitä se ees tarkottaa, en oo varma, mut oon melko varma et must tuntuu just tolta. Kaikki mitä tapahtuu on vähän hämärän peitossa, maailma, ihmiset ja aika menee juoksujalkaa eteenpäi ja niin meen mäkin. Ku joku sanoo mulle jotai oikeesti kaunista, jotai mikä oikeesti tarkottaa jotain, alkaa itkettää, ei ilosta, vaa surusta, god knows why. Laitoin ranskalaisii ja nugettei ja iskä sano 'olipa hyvää, kiitos', ja siit tulin oikeesti iloseks. Ei enää vahvasti mee.
Olin koko päivän kotona, en ollu ees koulussa, ja se saa mut sekoomaa. Ylimääränen energia kulu äitin kans joka ikisen asian ja ihmisen kiroomisee ja elämän vittumaisuudel nauramisee, ihanaa. Äiti tarkisti opiskelioitten tehtäviä ja mä luin äikkää.
'Mul on huomen äikän koe, sekoaaaaan.'
'Opiskelu on perseestä ja fuck that äikkä. Mä en jaksa mä en jaksa mä en jaksaaaahahahahah. Siis kato nyt tätäki mite aikuinen ihminen voi kirjottaa näin huonoo suomenkieltä!'
Viime viikonloppu oli sikakiva mut en haluu muistella sitä. Ahdistaa. Tuntuu et tääki viikko on vaa kulunu eikä mitään oo jääny käteen. Ei mitään konkreettista eikä oikeen ainootakaan muistikuvaa, kaikki on blurrissa. Kumpa joitai hetkii elämästä vois blurrata kokonaa pois. Nii et sen sijaa et sul on sumeit muistikuvii, niit ei olis ollenkaa. Ei sulla eikä muilla. Asiat jotka haluut unohtaa, vois vaan blurrata pois omasta ja muitten mielistä, niin ettei niit enää oo.
Koulun itsenäisyyspäivätanssit on takanapäin, ja mua harmittaa et se on ohi, koska olin niin kauan oottanu et saan laittaa ton mekon päälle ja nyt se menee kaapin perälle enkä enää koskaan varmaa käytä sitä. Suunniteltii saaran kanssa ties kuinka monta viikkoa et sillon otetaa meistä kahesta hyvä kuva, mut kuinka monta kuvaa meist sit otettiin. No ei ainuttakaan. :D
Huomenna on perjantai ja ohjelmassa pikkujoulut, en malta oottaa, siit illasta ois tarkotus tulla jotain niin mahtavaa. Ja lauantaina aion tanssii koko illan, ei väliä missä, lattialla, pöydällä tai vaik seinillä, sama se, mä aion tanssii.
Olin koko päivän kotona, en ollu ees koulussa, ja se saa mut sekoomaa. Ylimääränen energia kulu äitin kans joka ikisen asian ja ihmisen kiroomisee ja elämän vittumaisuudel nauramisee, ihanaa. Äiti tarkisti opiskelioitten tehtäviä ja mä luin äikkää.
'Mul on huomen äikän koe, sekoaaaaan.'
'Opiskelu on perseestä ja fuck that äikkä. Mä en jaksa mä en jaksa mä en jaksaaaahahahahah. Siis kato nyt tätäki mite aikuinen ihminen voi kirjottaa näin huonoo suomenkieltä!'
Viime viikonloppu oli sikakiva mut en haluu muistella sitä. Ahdistaa. Tuntuu et tääki viikko on vaa kulunu eikä mitään oo jääny käteen. Ei mitään konkreettista eikä oikeen ainootakaan muistikuvaa, kaikki on blurrissa. Kumpa joitai hetkii elämästä vois blurrata kokonaa pois. Nii et sen sijaa et sul on sumeit muistikuvii, niit ei olis ollenkaa. Ei sulla eikä muilla. Asiat jotka haluut unohtaa, vois vaan blurrata pois omasta ja muitten mielistä, niin ettei niit enää oo.
Koulun itsenäisyyspäivätanssit on takanapäin, ja mua harmittaa et se on ohi, koska olin niin kauan oottanu et saan laittaa ton mekon päälle ja nyt se menee kaapin perälle enkä enää koskaan varmaa käytä sitä. Suunniteltii saaran kanssa ties kuinka monta viikkoa et sillon otetaa meistä kahesta hyvä kuva, mut kuinka monta kuvaa meist sit otettiin. No ei ainuttakaan. :D
Huomenna on perjantai ja ohjelmassa pikkujoulut, en malta oottaa, siit illasta ois tarkotus tulla jotain niin mahtavaa. Ja lauantaina aion tanssii koko illan, ei väliä missä, lattialla, pöydällä tai vaik seinillä, sama se, mä aion tanssii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti