Enemmän tekemistä, vähemmän ajateltavaa

Vihdoinki tiedossa töitä, jotain täytettä mun päiviin koulun lisäks. Elämäni rankin työhaastattelu (pari kysymystä ja kädenpuristus) toi yllättävän hyvän fiiliksen. Mulle käy paremmin ku hyvin tienata istumalla keskellä sitä rakennusta, jossa nään kaikkii niit ihmisiä, joita nään joka päivä. Siellä samassa paikassa, joka saa aina ajattelemaan, 'miten näin pieneen kaupunkiin mahtuu näin monta ärsyttävän näköstä ihmistä'. Keskellä sitä kaikkea mitä oon joskus halunnu paeta ja toisinaan kaivannu. Must on iha jees olla jäätelömyyjä, vois sitä huonommallaki työllä rahaa ansaita.

Mulle kävi paremmin ku hyvin lähtee haastatteluun toiseen kaupunkiin, se oli mainio pakomatka. Mun omat muutama tunti keskellä tuntemattomia ihmisiä, kahviloita, ääniä ja tuoksuja. Oli ihan kivaa kierrellä kauppoja kattomatta ensin mihin menee, ja istuu kahes eri paikas kahvilla. Olin siellä keskel kaikkea, täysin kiinni siin hetkessä, mut toisaalta kuulokkeet eristi mut toiseen aikaan ja paikkaan. Yksin olo täytti mun pään ajatuksilla mut sai ne tuntumaan ihanan mut kamalan kaukasilta. Huomasin et bussin ikkunast ulos oli mielekkäämpää kattoo ku tuijottaa puhelimen näyttöö.

Myös kipeenä oleminen (iha järkyttävää oloa lukuunottamatta) käy mulle just nyt paremmin ku hyvin. Hetki sitte tuntu ettei tiedä miten päi olis, ja mieluiten ei olis ollenkaan, mut nyt huomasin mite hyvält tuntuu oikeesti vaan olla. Olla tietämättä, et muu maailma on edelleen olemassa.

Kuvien puute johtuu siitä, että mun kamera on omilla teillään vielä pari viikkoa. (korjauksessa)